sunnuntai 15. tammikuuta 2012

En alota tätä sanoilla London calling, koska se on niin ilmeistä, että vit....

Mitä kävi sille 13-vuotiaalle intoa täynnä olevalle pojalle, joka ei tykännyt koulusta? Miten hänestä tuli 24-vuotias, joka tykkää koulusta, mutta sanoo kaiken muun olevan "paskaa". Tämä eikä juurikaan muuta selviää uudesta (n)-osaisesta matkablogistani, jota en luultavasti jaksa päivittää. Rupesin kirjoittamaan tätä vain välttyäkseni pakkaamiselta, ja toistaiseksi suunnitelma on toiminut kuin Harvan Lada, harvan Lada toimii kuin Harvan Lada.....

Takaisin alussa esitettyyn cliffhanger-tyyppiseen kysymykseen. Syytän tuon hymyilevän, iloisen ja elämää täynnä olevan poikkeuksellisen komean pojan kohtalosta lelujen vähyyttä, nuorena yksin vietettyjä päiviä, väkivaltaviihdettä, lamaa, sotaa, Väyrystä, MTV:tä, räppiä ja rock n' rollia.

Nyt se kuitenkin alkaa. Huomenna 1710 starttaa British Airwaysin lentoni kohti tuota heikohkoista säistään tunnettua kulinaristin Eedeniä - Vaas.... Lontoota. Tillimakaronit ovat nyt taakse jäänyttä elämää ja edessä siintää vuoden kestävä helvetti, jossa Englannin pankkilainsäädäntö tehdään niin tutuksi, että Millenium Bridgeltä painavia kiviä taskussani hypätessäni pystyn ilmalennon aikana huutamaan sujuvasti pankkien omavaraisuusasteeseen liittyvät kohdat. Koska asioita etukäteen suunnittelevissa ihmisissä on jotain todella väärää, en ole vielä turhaan kämppääkään hommannut. Maanantaina olisi kuitenkin tarkoitus soittaa Andreille, joka ainakin Facebookin kuvassa näytti aika perus Jugoslavialaiselta, ja tarkistaa olisiko hänen tarjoamansa kahden neliön ja kuuden rotan vaatekomeronsa vielä myynnissä. Tämä kuurosokean kissan unelmakoti olisi tarjolla 676 euron hampaat päästä irtirepivään hintaan. Uskon, että ryöstöhintoja käsitellään tämän blogin muissakin kirjoituksissa – mikäli niitä joskus tulee.

Viime päivinä koko Lontooseen lähtö on hieman ajatuksena kaduttanut, mutta uskon epäilysten hälvenevän asunnon saatuani. Päätin kuitenkin torjua orastavaa lähdöstä johtuvaa mielipahaa varaamalla neljän tähden hotellin ensimmäiseksi kolmeksi yöksi. Perustelin asian myös sillä, että hostellista minuun olisi luultavasti tarttunut inha työläisten ja rahvaan haju, joka ei varmasti olisi omiaan tutustuttaessa ”Englannin isoimman yksityisen kauppakorkeakoulun” muihin oppilaisiin.

Tulevia tapahtumia
Tässä jo perinteeksi muodostuneessa "Tulevia tapahtumia" -osiossa käyn lyhyesti läpi mitä tuleman pitää, jotta ne kaksi ihmistä, joita kerran kolmessa kuukaudessa kiinnostaa, tietävät missä mennään. Alkavan viikon ohjelma on hommata puhelinliittymä ja kämppä. Loppuviikon ohjelma on ottaa kuva Big Benistä ja tuijottaa tyhjään tuoppiin elämän vääriä valintoja miettien. Orientaatioviikko alkaa 23. päivä, joten sillon saan luultavasti tuoppiin tuijottamiseen myös (täytä sopivalla kansallisuudella, joka asuu vähintään 3983 kilometrin päässä Lontoosta, esim Azerbaitsanilaisen) ystävän.


Tässä olkoon kuitenkin kaikki tällä erää. Päivitän tätä blogia jos jaksan ja kerkeän – eli tämä on luultavasti viimeinen kirjotus. Pitäkää lippu korkealla. Muistakaa äänestää. Pelätkää Herraa. Olympian Prinssi over and out.

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. kansalaisuudet Kirjoitetaan Pienellä. rahakasta Loppuvuotta!

    VastaaPoista
  3. Vittu mua vituttaa nää vitun blogit. Jokasella on pakko olla nyt oma ja kaikki ihan samaa paskaa täynnä: kuinka ihanaa on matkustella ja olla ulkomailla. Hevonpaskaa. Aivan vitun tylsää, eikä telkkarikaan toimi niinkun Suomessa. Ja jos toimii niin sieltä tulee pelkkää paskaa.

    VastaaPoista